Lappeenrannan lestadiolaisen kristillisyyden vaiheita 1870-luvulta nykypäivään
Pohjolan kristillisyys levisi radanrakentajien tuomana Lappeenrannan seudulle. Ensimmäiset kosketukset Pohjolan kristillisyyteen tapahtuivat rautatierakentajien tuomana 1870-luvun alussa. Parannuksen armon saivat Simolan kylän Monolan talon asukkaat. 1870-luvulla saapui lestadiolaisuus Taipalsaarelle Kalajoen mummon hautajaismatkan tuomisina ja 1870- ja 1880-luvuilla Lappeen Haapajärvelle Viipurista Antti Räsäsen ja Kalle Rautiaisen tuomina. Uusi oppi kohtasi ajoittain vainoa ja vihaa.
Pastori Arthur Leopold Heidemanin ollessa pappina vuonna 1886 seudulla koettiin voimakkaita herätyksiä. Toinen merkittävä tapahtuma oli varuskunnan rakentaminen. Varuskunnan rakennustyömaa houkutteli seudulle merkittävästi asukkaita muualta. Monet rakennusalan ammattilaiset olivat lestadiolaisia. Suomen rakuunarykmentin rakennustyömaa 1880-luvun lopulla ja 1890-luvun alussa usein lestadiolaisurakoitsijoiden työn alla. Rakennustyömaat ja armeijan leirit toimivat lähetyskenttänä ja monet saivat parannuksen armon Lappeenrannassa asuessaan.
Tsaari Simolan asemalla 1890-luvulla. Lestadiolaisuus saapui Lappeenrannan seudulle
Simolaan radanrakentajien tuomana 1870-luvun alussa.
Pastori Arthur Leopold Heideman kuvattuna 1920-luvulla Yhdysvalloissa.
Ensimmäinen kokoushuone vuonna 1890
Ensimmäinen rukoushuoneeksi vuokrattu huoneisto hankittiin Juho Wohlosen talosta vuonna 1890. Wohlosen talon jälkeen 1900-luvuna alussa seurahuoneistona oli ns. Siivolan kansakoulu, joka toimi saarnaaja Aleksanteri Kumpulaisen talossa Pallon kaupunginosassa. 1900-luvun alussa tapahtuneiden hajaannusten jälkeen vanhoilliset kokoontuivat kodeissa. Kannatus keskittyi maaseudulle: Simolaan, Haapajärvelle ja Saimaan kanavan varteen. Haapajärvellä seurapaikkana oli usein Meurosten Ylätupa.
Kuva 2. Meurosen Ylätupa Haapajärvi.
Rauhanyhdistys perustettiin helmikuussa 1933
Lappeenrannan ja sen ympäristön rauhanyhdistys perustettiin 12.2.1933. Yhdistyksen perustamisen keskeisenä päämääränä oli oman rukoushuoneen hankkiminen.
Vuonna 1934 isoissa seuroissa palvelivat mm. Erkki Gummerus, Roope Vepsäläinen
ja Kustavi Lounasheimo.
Lappeenrantalaista nuorisoa seuroissa Viipurissa 1930-luvulla.
Kuvassa myös saarnaajat Arvi Hintsala, Janne Vänskä ja Roope Vepsäläinen.
Oman talon hankkiminen kilpistyi lamavuosiin ja erimielisyyksiin kiinteistön paikasta. Sotavuosien jälkeen viriteltiin uudestaan oman rukoushuoneen hankkimista: Lisäksi suviseuroissa alettiin käydä säännöllisesti.
Paikallisesti vuotuiset kesäseurat olivat vuoden kohokohta. Ne pidettiin aluksi Lappeen seurakuntasalissa, myöhemmin Lauritsalan seurakuntasalissa.
1970-luvulla tilanahtaus oli seuroissa ja juhlissa iso ongelma.
1960-luvulla seurapaikkana oli usein Lappeen seurakuntasali.
1970-luvulla kesäseurojen pitopaikkana vakiinnutti asemansa Lauritsalan seurakuntasali.
Oma toimitalo saatiin 1979
Periaatepäätös oman toimitalon hankkimisesta tehtiin 26.2.1978. Kauppakirja osuusliike Onnin kanssa allekirjoitettiin 31.12.1979. Kauppahinta oli 230 000 markkaa. Avajaisseurat pidettiin juhannuksena 1981. Oman toimitalon rahoittamiseksi pidettiin myyjäisiä ja talkoita. Oman toimitalon saaminen vilkastutti rauhanyhdistyksen toimintaa.
Lappeenrannan rauhanyhdistyksen vanha toimitalo
Väinämöisen katu 25 ostettiin vuonna 1979.
1990-luvulla heräsi ajatus uuden toimitalon hankkimisesta tai vanhan saneeraamisesta. Vanhan saneeraamisesta teetettiin piirustuksia ja kustannusarvioita. Rakuunamäeltä oli luvassa vanha talli, jonka hankkimista ja saneeraamista suunniteltiin. Yhtenä vaihtoehtona oli myös kalusteliike Martelan vanhan kiinteistön osto ja saneeraus. Lappeenrannan kaupungin tarjoama Ruukinmäen tontti houkutteli kuitenkin enemmän ja sinne lopulta uusi, tilavampi toimitalo valmistui syksyllä 2006.